En päässyt. En tiedä vielä pisteistä, mutta tiedän vaan etten kuuluu onnellisten joukkoon. Olo on turta ja tyhjä. Ei itkua, ei raivoa, ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Tuijotan vaan eteenpäin näkemättä mitään. Äiti kyselee kovasti, mutta en jaksa hänelle puhua. Huokaus.
Nyt ei ole aikaa synkkyydelle, vaikka olo on tyhjä. Olen jo tehnyt uuden sotasuunnitelman. Iltalukioon lukemaan fysiikkaa, töitä siinä ohessa, yliopiston kandityö ja muutamia yliopiston kursseja kertauksen vuoksi. Keväällä vaan lukemista, ei töitä (niin kuin tein huhtikuussa nyt keväällä). Suunnittelin eximia tai huippuvalmennuksen valmennuskursseja. Eximia olisi aamuisin (joka mulle kävisi loistavasti). Minulla on valmennuskeskuksen kaikki materiaalit (luentoprujuineen), joten haluan uuden yrityksen materiaalit ja opetukset. Sellaiset suunnitelmat.
Ettei kevään lukemiset pääsisi unohtumaan, aloitan jo nyt galenoksen ja ihmisen fysiologia&anatomia lukemisen. Tällä on hyvä mennä etiäpäin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti